Luonto herää. Puutarhamyymälän pihalla on trukki valmiina kärräämään puutarhatontut esiin. Siellä muun tilpehöörin joukossa vuoroaan odottaa jo yksi muuttolintu, betonista valettu joutsen. Pian se pääsee koristeeksi johonkin punaisen tuvan nurkalle.
Rauta- ja puutarhakaupat ottavat kevättä haltuun työntämällä oikeaa luontoa yhä kauemmaksi. Kätevän isännän ja neuvokkaan emännän mielikuvien avulla kaupataan esi- ja puolivalmistettua luontoa. Betonijoutsen osoittaa, että puolivalmisteiden tilalle on tulossa kokonaisia keinovalmisteita.
Aidon ja keinotekoisen jakolinja ei ole selvä. Ympäristötutkijoiden mukaan kaupunkiluonto voi olla jopa rikkaampi kuin maaseudun luonto. Ainakin kaupunkien omakotialueilla on lajeja enemmän kuin maaseudulla.
Tiheään rakennettu kaupunki ei ole yksiselitteisesti huono asia. Tutkija Ari Jokinen sanoo jopa, että täydennysrakentaminen voi lisätä luonnon monimuotoisuutta kaupungeissa.
Kaupungistuminen ei ole ilmiö, jossa rakentaminen yksinomaan tuhoaa alkuperäistä luontoa. Se voi päinvastoin synnyttää omaa, ainutlaatuista kaupunkiluontoa.
Ympäristötutkijat puhuvat keskimääräisen häiriön tai sopivan suuruisen häiriön teoriasta. Sen ajatuksen mukaan ihminen voi olla kuin tuuli, myrsky, metsäpalo tai tulva, joka lisää monimuotoisuutta.
Talon rakentaminen tai asvaltin levittäminen tuovat täystuhon, mutta pihan hoito, kasvimaat ja kukkapenkit ylläpitävät suurta lajimäärää.
Ei maaseutu ole luonnon monimuotoisuuden tyyssija. Tehomaatalous suosii vain harvoja lajikkeita. Metsissä kasvatetaan mieluiten yhden lajin puupeltoja.
Käsityksemme luonnosta on kulttuurin synnyttämää. Latomeri tai heinäseipäiden täyttämä peltoaukea ovat yhtä lailla kulttuurin tuotetta kuin avohakkuu tai moottoritien meluvalli.
Ehkä rautakaupan takapihalla odottava betonijoutsen pääsee vielä lintukirjaan ikiaikaisen suomalaisuuden edustajana, vaikka oikeatkin joutsenet viihtyvät yhä Suomessa.
Ruotsalainen Dagens Nyheter kertoi äsken, miten elävä rotta yleisövessassa aiheutti kalabaliikin.
Ainakin 1950- ja 1960-luvuilla eläneet muistavat vielä, miltä näyttää oikea rotta puuseen takana tai tunkion reunalla. Ei se ollut sen oudompi vieras kuin kärpäset, hyttyset tai maamyyrätkään.
Nyt meille on kasvanut päättäjien sukupolvi, joka iloitsee lemmikkirotasta mutta ei siedä villirottaa. Käsitys luonnosta muodostuu keskuslämmityshuoneiden suihkunraikkaudessa, josta rapa, kura, sonta ja lanta ovat kaukana. Jos kaupunki ei ole luonnon vastakohta, niin kaupunkilaiset sitä usein ovat.
Valkoposkihanhet laskeutuivat muutama vuosi sitten suurina parvina Helsinkiin ja paskansivat puistot täyteen. Syntyi kauhea kalabaliikki, jossa vaadittiin linnun munien tuhoamista ja jopa lintujen ampumista.
Sivistyneiden ihmisten käsitykset luonnosta joutuvat ahdinkoon heti, kun oikea luonto pistää esiin. Rautakaupan betonijoutsen on siis hyvä hankinta kaikille niille, jotka haluavat pitää kiinni lapsenuskostaan. Luonto on kiva niin kauan kun se ei ala kakkia, murista ja äristä.
Ihmisten maailmassa jakolinja näyttää yhä menevän etelän kaupunkien ja pohjoisen maaseudun välillä. Etelässä halutaan kiihkeästi suojella villiä luontoa, kunhan se pysyy heistä kaukana. Pohjoisessa taas luonto on ihmisen vihollinen, joka halutaan taltuttaa puskutraktorilla ja kaivinkoneella. Betonijoutsen on sopiva eläin molempien ryhmien lemmikiksi.
Kaiken maailman kirjoitusta 